Aamupostissa 23.9.2024 julkaistu mielipidekirjoitukseni. Pidin myös samansisältöisen puheen taideopetukseen kohdistuvia leikkauksia vastustavassa Pelastetaan Villa Arttu -mielenosoituksessa.
Hyvinkään torin laidalla kasvaa Hyvinkään nimikko-omenapuita (Malus Hyvingiensis), näitä Rautatienomenapuita on kasvanut myös kymmenillä Suomen rautatieasemilla jo yli 60 vuoden ajan. Omenapuutarhat ovat osa suomalaista kulttuuria, ja Hyvinkää on jättänyt tähän kulttuuriin hienon merkkinsä, samoin kuin Hyvinkään muista jäljistä maamme kulttuurielämään. Voimme olla hyvästä ylpeitä. Omenapuiden tapaan kulttuuri ja kaupunki-identiteetti vaativat huolenpitoa ja hoitoa, jotta ne voivat kukoistaa ja kantaa hedelmää.
Äskettäin julkaistu Kansalaisfoorumin selvitys kulttuurin harrastamisen hyvinvointivaikutuksista korostaa kulttuurin merkitystä yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Yli 1300 eri-ikäistä vastaajaa kerännyt selvitys nostaa esiin useita kulttuuriharrastamisen myönteisiä vaikutuksia, joita soisin kuulla enemmän myös Hyvinkään talouden sopeuttamisohjelmaan liittyvissä keskusteluissa: Kulttuuriharrastukset vähentävät yksinäisyyttä, sosiaalista eristäytymistä ja ihmisten välistä vastakkainasettelua. Ne lisäävät oppimismyönteisyyttä, pystyvyyden tunnetta, resilienssiä ja luovuutta. Nämä kaikki taidot ja kokemukset kantavat hedelmää myös muilla elämänalueilla, kuten opinnoissa, työelämässä ja aktiivisena kansalaisena toimimisessa.
Kulttuurin harrastaminen luo ja vahvistaa yhteisöjä sekä lisää ihmisten välistä luottamusta. Tämä puolestaan edistää sosiaalista vakautta, yhteiskunnallista turvallisuutta ja vahvistaa demokratiaa. Nämä ovat juuri niitä arvoja, joita tarvitsemme erityisesti nyt. Ne myös perustavat vahvan argumentin sille, miksi kulttuurin harrastamisen edistäminen ei ole vain tärkeää, vaan välttämätöntä yhteiskunnan sosiaalisen kestävyyden kannalta. Nämä ovat myös niitä asioita, jotka auttavat vahvistamaan Hyvinkään pelikirjassakin kuulutettua myönteistä Hyvinkää-identiteettiä.
Kysymys ei saisi olla siitä, kuinka paljon voimme leikata, vaan siitä, kuinka voimme saada yhä useamman lapsen, nuoren ja aikuisen osalliseksi kulttuuriharrastuksista. Leikkaukset kulttuurista, nuorten hyvinvoinnista ja kaupungin identiteetin perustuksista ovat lyhytnäköisiä ja vahingollisia. Ne uhkaavat kaupungin elinvoimaa pitkällä aikavälillä, kun taas oikein suunnatut investoinnit voivat vahvistaa kasvua ja kestävyyttä.
Pyydänkin vallassa olevilta päättäjiltä ja virkamiehiltä rohkeutta etsiä säästökohteita, jotka eivät tuhoa Hyvinkään tulevaisuuden edellytyksiä. Samalla on välttämätöntä ja suoraselkäistä pohtia veronkorotuksia aikana, jolloin valtio jo leikkaa voimakkaasti ja kaventaa samalla kasvun mahdollisuuksia. On vastuutonta jättää veronkorotuksen mahdollisuudet huomiotta.
Paras leikkaus on sellainen, joka auttaa kasvua ja kehitystä – aivan kuten omenapuuta leikataan, jotta se tuottaisi tulevaisuudessa entistä runsaammin hedelmää ja jaksaisi kantaa satoaan. Nykyisten toimenpiteiden valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että tuloksena on vain leikkuujätettä, joka palaa nopeasti ensimmäisten pakkasten saapuessa.
